Oma urheilullinen taustani on jalkapallossa ja voimistelussa. Voimistelu kehitti koordinaatiota, lilhaksista ei voida puhua, koska lopetin vomistelun jo 13-vuotiaana. Voimistelu loi kuitenkin hyvän pohjan kehon hallinnalle liikunnassa ja keholliselle ilmaisulle. Voimistelu myös tuki jalkapallon peluuta. Tosin en oikein saanut sitä hyödynnettyä, koska olin usein peleissä jännityksestä niin jäykkänä. Sulavaan ja nautittavaan futikseen en koskaan junnuna kyennyt. Nautinto peliin ja ehkä jopa rakkaus futikseen syntyi vasta aikuisena, kun tajusin miten hauskaa se on. Eikä sosiaalinen vuorovaikutus ole ollenkaan vähäisin tekijä pelaamisessa. Tosin nuorena asiat olivat aika lailla toisin kuin nyt. Ja nyt tullaan siihen, miksi lopetin futiksen. Syy on se, että en junnuna koskaan päässyt sisään joukkueeseen henkisesti. Siksi lopetin, vaikka siinä vaiheessa aloin kehittyä jalkapalloilijana ja huomasin pystyväni paljon parempaan kuin siihen asti.
On aika lailla erilaista pelata miesten joukkueessa kuin juniorijoukkueessa. Suuri osa meistä tulee ehkä jostain junnujoukkueesta, mutta sillä ei ole niinkään merkitystä, mistä tullaan, vaan se mitä nyt ollaan futiksen suhteen. Nyt ollaan Vipan miehiä.
No pakkohan siitä Multiantsin pelistä on jotain sanoa, kun edellisessä blogissa sitä sivuttiin. Voitettinhan se Multiants ja koin urani tähtihetken eli tein mahdollisesti elämäni ensimmäisen sarjapelimaalin. En muista teinkö koskaan Keupassa maalia. Yksi syy siihen on se, että olin aina pakkina ja toinen syy on se, että minulta puuttui silloin itseluottamusta yrittää niitä maaleja. Nyt ei enää kumpikaan noista syistä ole hidastamassa maalintekoa. Mutta ei se yksi maali vielä kesää tee. Maaleja on pakko saada lisää ja sellainen olisi tarkoitus tehdä PaRin matsissa ensi torstaina.
