Lopetin vihdoin urani ja voin kuulla tänne saakka koutsin pitkän helpotuksen huokauksen. Hänen ei enää tarvi jännittää miten pelini sujuu.
Olen itsekin helpottunut koska olen jo 44-vuotias ja mitä järkeä enää tässä iässä on todistella maailmalle että minä pärjään divari-peleissä? Mitä järkeä rääkätä itsensä henkihieveriin jos se ei anna enää kiksejä? Palkka on pelkästään hakattu olo joten siitä voin jo luopua ja siirtyä papparaisten harrastuksiin.
Täytyy vaan miettiä kuoppaanko blogin...en ossoo sannoo nyt...
