Olen ollut sivussa lähes koko kauden. Reisi olkaa nyt olla ok ja kävin kerran reeneissäkin pari viikkoa sitten. Olen nyt päässyt laiskistumaan ja painoakin on tullut lisää...olen jo vähän ilmoitellut lopettavani futiksen peluun ja niin saattaa käydäkin.
Oli silti hienoa olla Vipan mukana tämä kausi, vaikken fyysisesti paikan päällä ollutkaan. Vipa nousi vitoseen ja se on mahtava saavutus! Täytyy sanoa, että en usko, että olisi onnistuttu ilman jääräpäistä valmentajaamme, joka sitkeästi valmensi omalla tyylillään Vipaa koko kauden. Joten tämän blogin lopetukseksi sopii sanat: kiitos äijät, kiitos koutsi, kiitos Vipa. Jään Vipan kannattajaksi tästä eteenpäin ja höntsäpelaajaksi.
maanantai 17. lokakuuta 2016
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Petpet - Vipa, Komeetat - Vipa, Vipa - Reds2
Täytyy taas kirjoittaa, kun lehdistö ja muutama tv-kanavakin ovat yrittäneet ottaa yhteyttä ja kysellä, missä olen ollut, kun ei ole näkynyt Vipan matseissa. Tosiaan yllä mainitut kolme matsia missasin, kun olin ulkomailla ja sen seurauksena suolistotulehduksen kourissa kirjaimellisesti. Eipä sen puoleen, minua ei näy matseissa ennen elokuuta, koska ollaan taas reissaamassa jne. Voin antaa lehdistötiedotteita tilanteestani, jos jaksan.
Vipahan on pärjännyt kivasti. Petpetille tuli turpaan, en tiedä miksi, mutta Komeetat ja Reds2 voitettiin komeasti. En tiedä yksityiskohtia näistä voitetuista matseistakaan, mutta sain tietää, että ´papoilla´ vain peli kulki ja maaleja tuli.
Blogini nimi on Jalkapallo ja minä. Olen alkanut pohtia urani lopettamista. Mutta älkää vielä hurratko, voi olla että käyn reeneissä ja ehkä peleihinkin saakka vielä loppukaudesta innostun, mutta näin pitkä tauko kesken kauden on kohtalokasta kenelle tahansa. Siinä ehtii kunto romahtaa enkä tiedä, osaanko enää pelatakaan. Enkä tiedä, haluanko enää ottaa siitä selvää.
Näin vakavissa mietteissä tänään. Elämä on. Muutakin kuin jalkapalloa.
Vipahan on pärjännyt kivasti. Petpetille tuli turpaan, en tiedä miksi, mutta Komeetat ja Reds2 voitettiin komeasti. En tiedä yksityiskohtia näistä voitetuista matseistakaan, mutta sain tietää, että ´papoilla´ vain peli kulki ja maaleja tuli.
Blogini nimi on Jalkapallo ja minä. Olen alkanut pohtia urani lopettamista. Mutta älkää vielä hurratko, voi olla että käyn reeneissä ja ehkä peleihinkin saakka vielä loppukaudesta innostun, mutta näin pitkä tauko kesken kauden on kohtalokasta kenelle tahansa. Siinä ehtii kunto romahtaa enkä tiedä, osaanko enää pelatakaan. Enkä tiedä, haluanko enää ottaa siitä selvää.
Näin vakavissa mietteissä tänään. Elämä on. Muutakin kuin jalkapalloa.
lauantai 28. toukokuuta 2016
Ei se toiminut - cityketut - Vipa
Ei se lepäily toiminut enää toisella kertaa. Peli sujui paskemmin kuin koskaan nyt kun olin ottanut pari viikkoa palautumislinjalla. Täytyy kokeilla lenkkiä ja reeniä taas...
Cityketut voitti Vipan 5-4 Korpilahdella 26.5.2016. Ketut uiskenteli vanhojen karppien ohi kuin nuoret ja nopeat ahvenet ja maaleja syntyi tasaiseen tahtiin aina 4-0 tilanteeseen saakka. Siinä kohtaa eli vasta toisella puoliajalla alkoi halvaantuneiden hylkeiden herääminen horroksesta. Mitäs täällä tapahtuu, jaa ollaan matsissa ja huonolta näyttää. Vipa oli kuin sammunut isäntä, joka herää yhtäkkiä eteisen lattialta ja alkaa heilumaan kuin heikkopäinen. Maaleja ja nopeasti, oli ainut ajatus! Tämän ajatuksen sisäisti parhaiten yksi mies, joka latoi kuulaa vastustajan verkkoon jopa 4 kertaa. Se ei silti ihan riittänyt. Vipa hävisi hienosti 5-4 ja nosti hattua ainakin tässä matsissa paremmalleen.
Oman pelaamisen meinasin jo oikeasti lopettaa tuohon matsiin, koska oma esitykseni oli sellaista, että pallo pelasi minua eikä toisin päin, mutta nyt tapahtuu taas ärsyttävää ilmausta käyttääkseni ryhtiliike ja seuraavassa matsissa ollaan hereillä.
Cityketut voitti Vipan 5-4 Korpilahdella 26.5.2016. Ketut uiskenteli vanhojen karppien ohi kuin nuoret ja nopeat ahvenet ja maaleja syntyi tasaiseen tahtiin aina 4-0 tilanteeseen saakka. Siinä kohtaa eli vasta toisella puoliajalla alkoi halvaantuneiden hylkeiden herääminen horroksesta. Mitäs täällä tapahtuu, jaa ollaan matsissa ja huonolta näyttää. Vipa oli kuin sammunut isäntä, joka herää yhtäkkiä eteisen lattialta ja alkaa heilumaan kuin heikkopäinen. Maaleja ja nopeasti, oli ainut ajatus! Tämän ajatuksen sisäisti parhaiten yksi mies, joka latoi kuulaa vastustajan verkkoon jopa 4 kertaa. Se ei silti ihan riittänyt. Vipa hävisi hienosti 5-4 ja nosti hattua ainakin tässä matsissa paremmalleen.
Oman pelaamisen meinasin jo oikeasti lopettaa tuohon matsiin, koska oma esitykseni oli sellaista, että pallo pelasi minua eikä toisin päin, mutta nyt tapahtuu taas ärsyttävää ilmausta käyttääkseni ryhtiliike ja seuraavassa matsissa ollaan hereillä.
keskiviikko 18. toukokuuta 2016
Kady - Vipa 18.5.2016 ja vanheneminen
Tänään 42-vuotias kehoni jaksoi paaaaaaaaljon paremmin juosta ja pelata kuin aiiiikoihin. Ero on huikea. Käytiin iltapäivällä tyttären kanssa läpi erilaisia lisäravinne-tuotteita, joita hän hommasi itselleen. Mitä minä otin, että jaksamisen rajat eivät tulleet pelissä ollenkaan vastaan? Olo oli erittäin energinen, vaihtopenkiltä oikein hinkusi juoksemaan. Tähän asti ajatus ja fiilis peleissä on jotain sellaista, että kuolema koittaa ja kun koutsi kysyy puoliajalla, onko ongelmia, niin voisi hyvin vastata, että sykäri on ollut päällä kohta vartin, mutta kyllä tässä jaksetaan. Tänään ei kuitenkaan ollut mitään tietoa tuosta olosta. Vastaus energisyyteen on vähintäänkin ristiriitainen, mutta sitä ennen pari sanaa tämän päivän matsista.
Kady oli juuri sellainen leppoisa yliopistojoukkue, millaiseksi kuvittelinkin yliopistojoukkueet ennen kuin Riemu viime vuonna kirjaimellisesti jyräsi Vipan (3 äijää loukkaantui aika pahasti) 1-12. Mutta Kady oli ihan toista maata. Mukavaa peliä meidän kannalta, antoivat meidän pitää palloa ja tehdä 4 maalia heidän 1 vastaan ja pelasivat kutosdivarifutikseksi hyvin vastustajaystävällistä ja lempeää futista. Yhtään korttia eivät tainneet saada. Minä opettelin taas pakin hommaa ja loppua kohden aloin hahmottamaan paikkani. Voitto oli ansaittu.
Mutta palataan asiaan: mikä auttaa keski-ikäistä miestä jaksamaan? Vastaus on se, että jaksaa pelata paljon paremmin kun ei harjoittele eikä urheile pelien välissä. Viikko palautumista edellisestä pelistä, tankkausta, laiskottelua aina kun voi. Kun viikon antaa itselleen aikaa palautua tässä iässä, se saa ihmeitä aikaan. Jaksaa vaikka kaksi tai ainakin puolitoista matsia pelata. Niin se vain on. Ei kannata reenata, kun muuten ei pelissä jaksa. Reenit ja peli samalla viikolla = liian rankkaa. Pitää luopua niistä reeneistä. Voihan sitä kevyttä liikuntaa harrastaa, mutta ei voi rääkätä itseään kuin 1 kerran viikossa. Nuorena keho vaati 2-3 kertaa viikossa rääkkiä. Nyt siitä ei saa muuta kuin pysyvästi hakatun olon. Miten jaksat paremmin keski-ikäinen? Pelaa vähemmän. Ei siihen mitään lisäravinteita tarvita.
Kady oli juuri sellainen leppoisa yliopistojoukkue, millaiseksi kuvittelinkin yliopistojoukkueet ennen kuin Riemu viime vuonna kirjaimellisesti jyräsi Vipan (3 äijää loukkaantui aika pahasti) 1-12. Mutta Kady oli ihan toista maata. Mukavaa peliä meidän kannalta, antoivat meidän pitää palloa ja tehdä 4 maalia heidän 1 vastaan ja pelasivat kutosdivarifutikseksi hyvin vastustajaystävällistä ja lempeää futista. Yhtään korttia eivät tainneet saada. Minä opettelin taas pakin hommaa ja loppua kohden aloin hahmottamaan paikkani. Voitto oli ansaittu.
Mutta palataan asiaan: mikä auttaa keski-ikäistä miestä jaksamaan? Vastaus on se, että jaksaa pelata paljon paremmin kun ei harjoittele eikä urheile pelien välissä. Viikko palautumista edellisestä pelistä, tankkausta, laiskottelua aina kun voi. Kun viikon antaa itselleen aikaa palautua tässä iässä, se saa ihmeitä aikaan. Jaksaa vaikka kaksi tai ainakin puolitoista matsia pelata. Niin se vain on. Ei kannata reenata, kun muuten ei pelissä jaksa. Reenit ja peli samalla viikolla = liian rankkaa. Pitää luopua niistä reeneistä. Voihan sitä kevyttä liikuntaa harrastaa, mutta ei voi rääkätä itseään kuin 1 kerran viikossa. Nuorena keho vaati 2-3 kertaa viikossa rääkkiä. Nyt siitä ei saa muuta kuin pysyvästi hakatun olon. Miten jaksat paremmin keski-ikäinen? Pelaa vähemmän. Ei siihen mitään lisäravinteita tarvita.
lauantai 14. toukokuuta 2016
Vipa - Bet2 12.5.2016
Bet2 oli joidenkin huhujen mukaan Keski-Suomen kutosen ennakkosuosikki. Mites sitten kävi niin, että edelliskaudella heikossa hapessa huohottanut Vipa voitti Bet2:n 3-0?
Vipa pelasi terävästi, Betin hyökkäykset katkottiin suurimmaksi osaksi hyvällä puolustuspelillä ja jos vaarallisia kuteja pääsi syntymään, maalivahti hoiti ne. Bet kyllä hallitsi palloa kieltämättä paremmin kuin Vipa, mutta viimeistelystä puuttui voima ja terävyys, joten maalejan ei vastustajalle syntynyt. Vipa hyödynsi omat maalipaikkansa hyvällä prosentilla ja lopputulos oli sillä selvä.
Vastaus voittoon on siis siinä, että Vipa oli vahvempi kuin Bet2, mutta mitä tapahtunut Vipassa sitten viime kauden? Vipaan on tullut aika paljon uusia pelaajia, jotka ovat vanhoja konkareita ja edelleen ilmeisesti hyvässä pelikunnossa. Osa edelliskauden pelaajista on jäänyt pois ja suunnilleen puolet pelaajista on uusia. Lisäksi Vipalla on uusi kunnianhimoinen valmentaja, joka vie Vipan Veikkausliigaan.
Vipa pelasi terävästi, Betin hyökkäykset katkottiin suurimmaksi osaksi hyvällä puolustuspelillä ja jos vaarallisia kuteja pääsi syntymään, maalivahti hoiti ne. Bet kyllä hallitsi palloa kieltämättä paremmin kuin Vipa, mutta viimeistelystä puuttui voima ja terävyys, joten maalejan ei vastustajalle syntynyt. Vipa hyödynsi omat maalipaikkansa hyvällä prosentilla ja lopputulos oli sillä selvä.
Vastaus voittoon on siis siinä, että Vipa oli vahvempi kuin Bet2, mutta mitä tapahtunut Vipassa sitten viime kauden? Vipaan on tullut aika paljon uusia pelaajia, jotka ovat vanhoja konkareita ja edelleen ilmeisesti hyvässä pelikunnossa. Osa edelliskauden pelaajista on jäänyt pois ja suunnilleen puolet pelaajista on uusia. Lisäksi Vipalla on uusi kunnianhimoinen valmentaja, joka vie Vipan Veikkausliigaan.
Uusi futiskausi
Olen sitkeästi jatkanut futiksen peluuta ja taistelua sitä ajatusta vastaan, että jalkapallo ei kuulu yli nelikymppisille. Blogin kirjoitus on ollut vähällä, mutta ajatuksia on futiksen ympärillä ollut niin paljon, että täytyy niitä vähän purkaa tähän.
Vipalla on nyt uusi valmentaja ja se on erittäin hyvä asia. Se mahdollistaa joukkeen kehittymisen. Vipaan on myös tullut aika paljon uusia pelaajia ja kestää jonkun aikaa, että opitaan tuntemaan toisemme.
Itse olen uhrannut liian paljon aikaa futikselle, pitänyt kunnostani huolta, miettinyt, mitä suuhuni laitan ja mitä en laita. Liikaa siinä mielessä, että en kuitenkaan uhrauksiini nähden saa vastineeksi muuta kuin kutosdivarin pikkukylän joukkueen vaihtopenkin. Olen niin kaukana Mestarien liigasta kuin olla voi ja ikä ei ole puolellani!
Vaihtopenkillä ei tosin tarvitse kauan istuskella, kun joukkueessamme on muitakin, jotka eivät jaksa jolkotella ja spurttailla 90 minuuttia, vaan tarvitsevat välillä taukoa. Mutta ei tässä ole oikeasti siitä kyse, kuka on vaihtopenkillä ja kuka ei. Pelaan itsekkäistä syistä ja palkinto ei ole peliaika. Palkinto on joukkueeseen kuuluminen, liikunnan tuoma ilo ja terveysvaikutukset, sisältö vapaa-aikaan ja tietenkin se, että tykkään pelata futista, nautin siitä.
Kun junnuna ja nuorena olin automaattisesti aina avauksessa ja pelasin myös poikkeuksetta koko matsin, on minun 42-vuotiaana opeteltava istumaan vaihtopenkillä. En oppinut sitä nuorena, mutta opin sen vanhana. Se todistaa, että vanhemmalla iälläkin voi oppia futiksesta uusia asioita. Voi oppia pelaamaan vähemmän, luopua omasta tärkeydestään ja ymmärtää joukkueen merkityksen. Ja sitten kun pelaa, pelaa täysillä niin kauan kuin henki pihisee!
Vipalla on nyt uusi valmentaja ja se on erittäin hyvä asia. Se mahdollistaa joukkeen kehittymisen. Vipaan on myös tullut aika paljon uusia pelaajia ja kestää jonkun aikaa, että opitaan tuntemaan toisemme.
Itse olen uhrannut liian paljon aikaa futikselle, pitänyt kunnostani huolta, miettinyt, mitä suuhuni laitan ja mitä en laita. Liikaa siinä mielessä, että en kuitenkaan uhrauksiini nähden saa vastineeksi muuta kuin kutosdivarin pikkukylän joukkueen vaihtopenkin. Olen niin kaukana Mestarien liigasta kuin olla voi ja ikä ei ole puolellani!
Vaihtopenkillä ei tosin tarvitse kauan istuskella, kun joukkueessamme on muitakin, jotka eivät jaksa jolkotella ja spurttailla 90 minuuttia, vaan tarvitsevat välillä taukoa. Mutta ei tässä ole oikeasti siitä kyse, kuka on vaihtopenkillä ja kuka ei. Pelaan itsekkäistä syistä ja palkinto ei ole peliaika. Palkinto on joukkueeseen kuuluminen, liikunnan tuoma ilo ja terveysvaikutukset, sisältö vapaa-aikaan ja tietenkin se, että tykkään pelata futista, nautin siitä.
Kun junnuna ja nuorena olin automaattisesti aina avauksessa ja pelasin myös poikkeuksetta koko matsin, on minun 42-vuotiaana opeteltava istumaan vaihtopenkillä. En oppinut sitä nuorena, mutta opin sen vanhana. Se todistaa, että vanhemmalla iälläkin voi oppia futiksesta uusia asioita. Voi oppia pelaamaan vähemmän, luopua omasta tärkeydestään ja ymmärtää joukkueen merkityksen. Ja sitten kun pelaa, pelaa täysillä niin kauan kuin henki pihisee!
Tilaa:
Kommentit (Atom)