FUTIS HAASTAA KESKI-IKÄISEN

Mietin tuossa ennen Vipa - Komeetat peliä (14.5.2015), miten saisin parhaan suorituskyvyn irti itsestäni. Nykyäänhän kaikkeen löytää vastauksen Googlesta. Toki vastaukset voivat olla ihan mitä sattuu. Yksi vastaus sopi senhetkiseen ajatusmaailmaani erittäin hyvin.  Lainaankin tässä Futisforumin apukeinosiementäjää :

"Sitä mukaa kun paikat alkaa krakaamaan siirrytään tietenkin kentällä alaspäin ja hiljalleen kohti katsomoa. Toki rohkeimmat yrittävät joutsenlaulua alasarjoissa vielä target-kärkenä, usein laihoin tuloksin. Treenaaminen nyt kannattaa ainakin ensimmäisenä lopettaa ja keskittyä peleihin."

Kiva että joku kirjoitti sen, mikä olisi pitänyt itse oivaltaa. Pelin jälkeen allekirjoitin apukeinosiementäjän mietteet ja lopetin taas jalkapallon peluun (vuorokaudeksi). Hävittiin ansaitusti 3-1. Komeetat pelasi hyvin, hallitsi suurimmaksi osaksi peliä, me vielä etsimme itseämme joukkueena. Takana on, kolmet vai neljät yhteiset reenit, kaksi harkkamatsia ja yksi sarjapeli. Multiantsit on viikon päästä vastassa ja koska olen Keupan kasvatti, minulla on henkilökohtaisesti sen verran paljon pelissä, että en vain voi hävitä multiailaisille. Siksi Vipan on parasta voittaa.

Tänään en enää allekirjoita apukeinosiementäjän filosofiaa. Aion lisätä reeniä, aion todistaa, että yli nelikymppisenä voi KEHITTYÄ. Ymmärrän niitä reilu kolmekymppisiä, jotka ovat pelanneet yli kaksikymmentä vuotta jalkapalloa ja alkavat pikku hiljaa lopettelemaan uraa. He ovat antaneet parhaansa jo ja tietävät, etteivät enää koskaan tule sen parempaan pystymään. Tämä heille suotakoon. Minulle sitä ei voi suoda, koska lopetin jalkapallon 17-vuotiaana. En ole vielä antanut parastani enkä tiedä, mihin kykynen. Aion ottaa siitä selvää. Joten, apukeinosiementäjä, otetaan ihraa voisarvista ja pyöritään katsomosta takaisin kentälle. 

Ruokavalio kohdalleen

Lauantaina iltalehti.fi teki minulle palveluksen (vai tekikö loppujen lopuksi ollenkaan palvelusta?) kyllästyttävillä uutisilla. Oli pakko siirtyä selaamaan Ylen verkkosivuja. Siellä oli juttua sitä, että joku proffa ihmettelee että näitä uusia ruokavalioita ei osata kyseenalaistaa. Kiinnostuin sen verran asiasta, että katselin, mitä yksi personal trainer suosittelee. Hänen ruokavalionsa koostuu 60-70% rasvasta, (voista, kookosöljystä, eläinrasvasta), eikä mistään ns. terveellisistä rasvoista. Silti näytti, että rasvaprosentti oli aika olematon miehellä. Rasvan lisäksi hän syö lihaa, pinaattia, kahvia ja kananmunaa. Ja kalaa. Joskus myös palasen ruisleipää ja tummaa suklaata.
Kuuntelin filosofiaa niin pitkälle, että se meni minuun täydestä!
Tänä aamuna sitten vedin bulletproofkahvin eli kahvin, johon tulee mukaan voita ja kookosrasvaa. Ja mukaan hommaan tuli jotenkin vedetyksi tytärkin, joka myös joi samanlaisen energiajuoman. Lisäksi mustikoita. Töissä yksi avokado ja teetä aamupalaksi. Luonaaksi kalaa ja salaattia. Päivälliseksi broileria nahkoineen (kypsää) ja porkkanaa. Illalla sitten oli furisreenit. Aamupäivällä vielä tunsin kuinka rasva voitelee aivosoluja ja kirkastaa ajatukset. Ihokaan ei ollut yhtään kuiva. Olo oli energinen. Kai. Entä illan futisreenit? Energiaa ei ollut enää jäljellä futisreeneihin, vaikka rasvaa oli vedetty ja  myös pähkinöitä. Olisiko sittenkin pitänyt syödä se pinaatti sieltä jääkaapista. Se personal trainerkin sanoi, että Kippari-kalle satu on totta. Pinaatti sen tekee.
Ehkä olisi pitänyt syödä pinaatti. Fiilis oli reenien jälkeen se, että lopetan taas jalkapallon.
Kun pääsin kymmenen jälkeen kotiin, personal trainerin ääni oli jo kadonnut päästäni. Patonkia naamaan ja heti ennen kuin nälkäkuolema koittaa. Voidaan se kilon bataattikin syödä, mikä oli tullut ostettua ennen rasvaproteiini-kuurin aloittamista. Onnistuin pysymään tiukassa ruokavaliossa hieman yli vuorokauden, mikä on tällä iällä ihan hyvä saavutus.
Jotain kuitenkin opin tästä pikkuprosesessista. Kannattaa syödä kovaa rasvaa. Aivot tarvitsee sitä. Sen haluan uskoa, koska voi on hyvää.

Vipa - Riemu 7.5.2015

Tätä peliä on odotettu pari kuukautta. Olen haaveillut siitä ja valmistautunut siihen. Ensimmäinen sarjapeli 25 vuoden tauon jälkeen! Ilmatieteen laitos ennusti sään kuten usein muulloinkin aivan hatusta. Piti sataa keskiviikko ja torstai, puolen kuun sateet joo. Vielä tänään iltapäivällä ilmatieteen laitos ennusti, että tähän peliin on tulossa sadetta ja alle kymmenen astetta lämpöä. Vaikka ilmatieteen laitos yritti viimeiseen asti pilata ensiesiintymiseni Vipan paidassa rankkasateella, totuus oli kuitenkin se, että saatiin pelata loistokelissä, +14 eikä sateesta mitään tietoa.
Otaksuin, että Liikunnan Riemu on kiva yliopistojoukkue, joka me voitetaan suht koht helposti. Huhut siitä, että niiden veskari on pelannut valio...eikun veikkausliigassa ja jotkut kai jotain NHL lätkäpelaajiakin eivät vaikuttaneet mitenkään siihen, että asetin tavoitteeksi 7-1 voiton ja minä toki tekisin maaleista noin kaksi. Hieman alkoi arveluttaa siinä vaiheessa kun näin ne jätkät seisomassa siinä nurmen reunalla. Kaikki oli sataysikymppiä pitkiä, 90 kiloisia ja pelkkää lihasta. No oli siellä jokunen lyhyempikin, mutta sitten ne lyhyemmät näytti ajokoirilta, jotka jaksavat pinkaista vaikka Lappiin, jos tarve vaatii.
Niin, pelihän päättyi 1-12. Me saatiin kaikista maalipaikoista, mitä saatiin luotua noin 50% maaleja eli maalintekoprosentti oli aika kohdallaan. Siinä me onnistuttiin. Eli meillä oli noin kaksi kunnollista maalipaikkaa ja toisesta se yksi maali saatiin.
Olen odottanut pelikautta kuin lehmä kesää. Kun ekan parinkymmenen minuutin jälkeen tulin vähäksi aikaa vaihtoon oli tunne se, että taidan hitto lopettaa kauden tähän. Ehkä tässä iässä pitäisi lämmitellä enemmän kuin kaksi minuuttia ennen pelin alkua. Tuntui, että vasta toisen puoliskon puolivälissä alkoi peli kulkea ja jaksoin juosta.
Peli oli aikamoista draamaa. Kolme Vipan äijää loukkaantui, yksi pahasti, kahdella taas ehkä vain viikon kahden pelikatko. Vastutajalla veri lensi. Yhdeltä nenästä potkun seurauksena, yhdellä oli polvi useasta kohtaa vereslihalla, mutta sehän ei tietenkään haitannut mitään, päinvastoin lisäsi vain adrenaliinia!
Toivottavasti tämä peli oli loukaantumisten osalta vain järjetön poikkeus. Jos lasketaan reeneissä loukkaantuneet, meillä ei ole neljän viikon päästä yhtään miestä kentällä, paitsi tietenkin ne, jotka toipuvat viikossa, parissa.
Jos Vipalla olisi rahaa, me voitaisiin työllistää lääkäri ja fysioterapeutti.
Summa summarus: Vipa miehet ovat elossa ja voivat...no elossa.