Tätä peliä on odotettu pari kuukautta. Olen haaveillut siitä ja valmistautunut siihen. Ensimmäinen sarjapeli 25 vuoden tauon jälkeen! Ilmatieteen laitos ennusti sään kuten usein muulloinkin aivan hatusta. Piti sataa keskiviikko ja torstai, puolen kuun sateet joo. Vielä tänään iltapäivällä ilmatieteen laitos ennusti, että tähän peliin on tulossa sadetta ja alle kymmenen astetta lämpöä. Vaikka ilmatieteen laitos yritti viimeiseen asti pilata ensiesiintymiseni Vipan paidassa rankkasateella, totuus oli kuitenkin se, että saatiin pelata loistokelissä, +14 eikä sateesta mitään tietoa.
Otaksuin, että Liikunnan Riemu on kiva yliopistojoukkue, joka me voitetaan suht koht helposti. Huhut siitä, että niiden veskari on pelannut valio...eikun veikkausliigassa ja jotkut kai jotain NHL lätkäpelaajiakin eivät vaikuttaneet mitenkään siihen, että asetin tavoitteeksi 7-1 voiton ja minä toki tekisin maaleista noin kaksi. Hieman alkoi arveluttaa siinä vaiheessa kun näin ne jätkät seisomassa siinä nurmen reunalla. Kaikki oli sataysikymppiä pitkiä, 90 kiloisia ja pelkkää lihasta. No oli siellä jokunen lyhyempikin, mutta sitten ne lyhyemmät näytti ajokoirilta, jotka jaksavat pinkaista vaikka Lappiin, jos tarve vaatii.
Niin, pelihän päättyi 1-12. Me saatiin kaikista maalipaikoista, mitä saatiin luotua noin 50% maaleja eli maalintekoprosentti oli aika kohdallaan. Siinä me onnistuttiin. Eli meillä oli noin kaksi kunnollista maalipaikkaa ja toisesta se yksi maali saatiin.
Olen odottanut pelikautta kuin lehmä kesää. Kun ekan parinkymmenen minuutin jälkeen tulin vähäksi aikaa vaihtoon oli tunne se, että taidan hitto lopettaa kauden tähän. Ehkä tässä iässä pitäisi lämmitellä enemmän kuin kaksi minuuttia ennen pelin alkua. Tuntui, että vasta toisen puoliskon puolivälissä alkoi peli kulkea ja jaksoin juosta.
Peli oli aikamoista draamaa. Kolme Vipan äijää loukkaantui, yksi pahasti, kahdella taas ehkä vain viikon kahden pelikatko. Vastutajalla veri lensi. Yhdeltä nenästä potkun seurauksena, yhdellä oli polvi useasta kohtaa vereslihalla, mutta sehän ei tietenkään haitannut mitään, päinvastoin lisäsi vain adrenaliinia!
Toivottavasti tämä peli oli loukaantumisten osalta vain järjetön poikkeus. Jos lasketaan reeneissä loukkaantuneet, meillä ei ole neljän viikon päästä yhtään miestä kentällä, paitsi tietenkin ne, jotka toipuvat viikossa, parissa.
Jos Vipalla olisi rahaa, me voitaisiin työllistää lääkäri ja fysioterapeutti.
Summa summarus: Vipa miehet ovat elossa ja voivat...no elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti