Mietin tuossa ennen Vipa - Komeetat peliä (14.5.2015), miten saisin parhaan suorituskyvyn irti itsestäni. Nykyäänhän kaikkeen löytää vastauksen Googlesta. Toki vastaukset voivat olla ihan mitä sattuu. Yksi vastaus sopi senhetkiseen ajatusmaailmaani erittäin hyvin. Lainaankin tässä Futisforumin apukeinosiementäjää :
"Sitä mukaa kun paikat alkaa krakaamaan siirrytään tietenkin kentällä
alaspäin ja hiljalleen kohti katsomoa. Toki rohkeimmat yrittävät
joutsenlaulua alasarjoissa vielä target-kärkenä, usein laihoin tuloksin.
Treenaaminen nyt kannattaa ainakin ensimmäisenä lopettaa ja keskittyä
peleihin."
Kiva että joku kirjoitti sen, mikä olisi pitänyt itse oivaltaa. Pelin jälkeen allekirjoitin apukeinosiementäjän mietteet ja lopetin taas jalkapallon peluun (vuorokaudeksi). Hävittiin ansaitusti 3-1. Komeetat pelasi hyvin, hallitsi suurimmaksi osaksi peliä, me vielä etsimme itseämme joukkueena. Takana on, kolmet vai neljät yhteiset reenit, kaksi harkkamatsia ja yksi sarjapeli. Multiantsit on viikon päästä vastassa ja koska olen Keupan kasvatti, minulla on henkilökohtaisesti sen verran paljon pelissä, että en vain voi hävitä multiailaisille. Siksi Vipan on parasta voittaa.
Tänään en enää allekirjoita apukeinosiementäjän filosofiaa. Aion lisätä reeniä, aion todistaa, että yli nelikymppisenä voi KEHITTYÄ. Ymmärrän niitä reilu kolmekymppisiä, jotka ovat pelanneet yli kaksikymmentä vuotta jalkapalloa ja alkavat pikku hiljaa lopettelemaan uraa. He ovat antaneet parhaansa jo ja tietävät, etteivät enää koskaan tule sen parempaan pystymään. Tämä heille suotakoon. Minulle sitä ei voi suoda, koska lopetin jalkapallon 17-vuotiaana. En ole vielä antanut parastani enkä tiedä, mihin kykynen. Aion ottaa siitä selvää. Joten, apukeinosiementäjä, otetaan ihraa voisarvista ja pyöritään katsomosta takaisin kentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti